Arte flamenco Helsinki: Aamiaistreffit ammattilaisille 8.3.
Kahdeksan osallistujaa, Tove Djupsjöbacka kirjasi joitain ajatuksia muistiin.
Puhuttiin siitä mitä ammattinimikkeitä kukin itsestään käyttää – flamencotanssija, flamenco-opettaja, kitaristi jne. Joillekin nimikkeen valinta on selkeä, joillekin ei. Kaikki tekevät useita töitä rinta rinnan, myös tuottajan töitä esim.
Moni räätälöi flamencokoulutuksensa itse. Jotkut harvat flamencoon erikoistuneet opiskelevat myös Suomen taideoppilaitoksissa – esimerkiksi Sibelius-Akatemialla, Teatterikorkeakoulussa, Pohjois-Savon ammattikorkeakoulussa jne. Suomessa virallinen tutkinto on monesti tärkeä. Tosin esimerkiksi Suomen Tanssi- ja sirkustaiteilijoiden Liiton jäseneksi on voinut päästä opetusnäytteen kautta tai opetusvuosien perusteella.
Pia Pohjakallio kertoi tilanteesta Ruotsissa. Musiikkikorkeakouluissa voi opiskella monenlaisella taustalla, ja esimerkiksi Kungliga Musikhögskolanissa Tukholmassa on valmistuttu flamencokitara pääaineena. Tukholman Dans- ja cirkushögskolan ei tällä hetkellä tarjoa tanssipedagogin koulutusta flamenco pääaineena kuten tarjosi ennen. Sen sijaan löytyy Performative Practices -maisteriohjelma, johon voi osallistua jokainen omalla profiilillaan. Muista Ruotsin projekteista mainittakoon mentoriohjelma Epos, jonka projektipäällikkönä Pia tällä hetkellä toimii – katso lisätietoja: www.epos.nu. Tällaista ideaa voisi Suomessakin ehdottaa esimerkiksi Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskukselle tai Maailman musiikin keskukselle, joiden kautta voisi muutenkin tehdä yhteistyötä.
Puhuttiin flamencon perusteiden saamisesta opinto-ohjelmaan musiikin ja tanssin ammattiin valmistavissa koulutuslaitoksissa. Nähtiin tärkeänä että musiikin ja tanssin ammattilaiset tietäisivät ainakin jotain flamencosta. Puhuttiin myös siitä miten tärkeää olisi saada flamencoa esille lapsille eli tuleville tekijäsukupolville.
Puhuttiin yrittäjyydestä, itsensä näkemisestä brändinä (esimerkiksi minkätyyppistä opetusta itse kukin antaa), keikkamyynnistä (mistä kannattaa lähteä liikkeelle), verkostoitumisesta flamencokuvioista ulospäin.
Puhuttiin koulutuksesta ja täydennyskoulutusmahdollisuuksia. Mitä taitoja itse kukin kaipaa – esim. anatomiaa, nuotinlukutaitoa. Mietittiin voisiko Suomessa vierailevia flamencotaiteilijoita käyttää myös ammattilaisten kouluttamiseen esimerkiksi parin tunnin masterclass-tuokioina. Pitäisikö pitää välillä koulutusseminaareja/inspiraatiopäiviä ja oppia myös toisiltamme? Voisiko Tampereen Flamencoviikon yhteydessä esimerkiksi järjestää jonkinlaiset ammattilaistreffit?
Keskustelua syntyi paljon ja tällaiselle tapaamiselle tuntui selvästi olevan tilausta. Tämä oli hyvä alku, mutta keskustelu jatkukoon, jotta kentän ääni nousee kuuluville.